Aida on ensimmäinen perroni, mamman kulta. Aida muutti ikuisuudelta tuntuvan odotuksen jälkeen 8-viikkoisena pallerona etelän lämmöstä Espanjasta suoraan helmikuun pakkasiin 15.2.2003. Aida löytyy kaikkien Caraydan-koirien sukutaulusta, ja on meidän kaikkien rakastama super-mummu, suuri persoona.

Aida on energinen ja iloinen ja aina valmiina mihin vain. Myös temperamenttia ja luonnetta Aidalta löytyy, toisinaan vaikka muillekin jakaa. Kotioloissa Aida osaa kuitenkin myös rauhoittua ja varsinkin halipulan yllättäessä emännän kainalo on maailman paras paikka. Pentujensa kanssa Aida on ollut loputtoman kärsivällinen ja rauhallinen. Lapset ovatkin perineet äitinsä ihanaa luonnetta ja kykyä olla kuin kotonaan tilanteessa kuin tilanteessa. Myös Aidan intohimoinen suhtautuminen tekemiseen näkyy vahvasti Aidan jälkeläisissä.
Aida on meidän laumassa yleensä se jota luullaan pennuksi, eikä pelkästään tumman värin ja pienen koon vuoksi. Aidan bravuureihin kuuluu "mummuhepulit", ja muutenkin touhuista voisi välillä veikata ikää olevan ennemmin vajaa 8 kuukautta kuin 10 vuotta. Toisaalta Aida on tietyissä tilanteissa hyvinkin oman arvonsa tunteva.

Harrastuspuolella Aidan kanssa pääpaino on ollut ehdottomasti agilityssa, joka on Aidan suurin intohimo. Aloitimme agilityn nykymittapuulla vähän vanhempana, Aidan ollessa 4 vuotta. Agilityssa Aida valioitui helmikuussa 2010, ja hyppyvalion arvon Aida saavutti viimeisessä startissaan kesällä 2012. Agilityn lisäksi lajivalikoimaan kuuluu myös TOKO, joka on käytännössä kuitenkin enemmän touhuamista kuin tosissaan tavoitteellisesti tekemistä. Alokasluokasta on käyty ykkönen hakemassa ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus päästä taas kokeeseen asti. Nyt kun Aida on jäänyt eläkkeelle agilitysta, on aikaa toivottavasti enemmän tokoiluun. Rajoitteita asettaa kuitenkin se, että jotta pääsisi oikeasti hyviin suorituksiin, olisi nuorempana opitut virheet korjattava pitkän kaavan mukaan ja pohja rakennettava täysin uudestaan. Näin mittavaan projektiin tuskin lähdetään, joten toko pysyköön mukavana oheishommana.
Etenkin nuorempana Aida kävi jonkun verran myös näyttelyissä, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Näyttelyt ovat jääneet muiden puuhien vallatessa elämää, mutta eiköhän Aida vielä jossain veteraanikehässä ehdi pyörähtää.

Faktoista voisi mainita, että Aida on pieni, n. 40 cm korkea narttu, jolla on kaikki hampaat ja luonnontöpö häntä. Aidalla on hyvä, avoin naruturkki, ja väri on pysynyt kauniin tummanruskeana. Terveystutkimuksia on tehty tasaisin välein sekä ennen pentuja että vanhempanakin, ja säännöllisistä silmä- ja kilpirauhastarkastuksista on aina saatu puhtaat paperit.

Aidalla on ollut kolme pentuetta joista ensimmäisessä on isänä Cabo (Cabo de Valdeperales). Kuudesta pennusta kotiin jäi Reia. Isänä toiselle pentueelle (Caraydan B-pennut) on Bono (Zorrazo Quijote). Kolmas pentue (Caraydan D-pentue), jossa isänä on Lacu (Veskarin Chiro Conde), syntyi syyskuussa 2008. Tästä pentueesta jäi sijoitukseen Mila ja Romeo, jotka ovatkin jo ehtineet jatkaa sukua Caraydan-pentueiden ylpeinä vanhempina. Aidan pennuista on kasvanut mielettömiä tyyppejä jotka onnistuvat aina hymyilyttämään, ja ovatkin niin omistajiensa kuin kasvattajan jatkuva ilon ja ylpeyden aihe.