Dia jäi kotiin Reian ensimmäisestä pentueesta äitinsä ja isoäitinsä kaveriksi. Dia on ilopilleri, oma pieni päivänsäde.

Virtaa ja rohkeutta neidosta löytyy melkoisesti. Touhuta täytyy aamusta iltaan, mielellään myös illasta aamuun. Kun muut jo pitkän päivän jälkeen käpertyvät unille, yksi jatkaa vaan... Kotoisammin Dia kulkee usein nimellä Simpanssi, joka myös kuvaa luonnetta yllättävän hyvin. Dian intohimoihin kuuluvat mm. saunominen ja lelujen vaaniminen.

Dia on käynyt muutamassa näyttelyssä, tuloksina mm. Eestin voittajasta narttujen toinen sija Reia-äidin jälkeen ja EEJV-08, sekä Suomesta, Virosta ja Latviasta muotovalion arvo ja cacibeja niin Suomesta kuin ulkomailta. Näyttelyissä tullaan varmasti pyörähtämään silloin tällöin, pääpaino harrastuksissa on kuitenkin muualla.

Agilityn saloihin alettiin vähitellen tutustua jo pentuna, ja kisaurakin korkattiin keväällä -09. Heinäkuussa Dia nousi medi kolmosiin ja sai ensimmäisen nollavoittonsa kolmosista elokuussa -09. Agilityvalion arvon Dia sai elokuussa -10, muutama päivä siitä kun pakollinen vuosi ensimmäisestä voitosta tuli täyteen. Muutenkin Dian kanssa eletään agilitykentillä "kaikki tai ei mitään" -mentaliteetilla; jos nolla on saatu, on sillä käytännössä aina päästy palkinnoille. Kunhan vaan saadaan rakenneltua tulosvarmuutta, osuu niitä nollia kohdalle toivottavasti vähän useammin ;) Tavoitteet on kuitenkin alusta asti asetettu pidemmälle - ei luokkanousuihin tai yksittäisiin startteihin, vaan menestymiseen myöhemmin. Dia valittiin Suomen B-maajoukkueeseen 2010, tällä hetkellä tavoitteet ovat tulevissa arvokisoissa.

Agilityn ohella olemme treenanneet jonkin verran tokoa, jossa on tarkoitus päästä kisaamaan viimeistään kesällä 2011. Viimeisimpänä aluevaltauksena on PK-viesti, joka on tietysti älyttömän siistiä koska siinä saa juosta. Tarkoituksena on aikanaan päästä kokeisiin asti, katsotaan miten käy. Myös lampaita ollaan käyty katsomassa ja vähän paimentamassakin, mutta tämä jäänee satunnaiseksi harrasteluksi :) Mieli pidetään avoimena myös muiden lajien suhteen, katsotaan sitten mikä tuntuu omalta - hauskalta niin Dian kuin emännänkin mielestä.

Harrastuskoirana Dia on pitkälti sitä mitä toivottiin, ja paljon paljon enemmänkin. Töitä tehdään uskomattoman keskittyneesti ja täysillä. Haasteitakin tämä tuo mukanaan. Agilityradalla vauhtia on enemmän kuin emännällä, ja kun ohjauksiin reagoidaan tarkasti, vaatii se myös ohjaajalta paljon. Pähkäiltävää aiheutti alussa myös se, että oivaltaminen ja uuden oppiminen kulkevat täysin eri reittiä kuin Aidalla, joten monet asiat on pitänyt miettiä ihan uudelta kannalta. Äärimmäisen paljon on Dian myötä oppinut, ja tylsiä treenejä ei ole ikinä!